|
|||
 |
|
||
|
15.12.2007 - 19:07
On vähän jäänyt päivitys. Pahoitteluni.
On kerrassaan omituista, kuinka kaikki asiat ovat alkaneet kuin itsestään loksahdella paikoilleen. Teidän mielestänne varmaan tylsää, kun ei ole mitään dramaattista kerrottavaa. Pientä vastaansanomista on ollut (ihan jo periaatteesta), mutta kaiken kaikkiaan asiat menneet eri hyvin! Meidän välillä ollut yhteys, joka oli kadoksissa, on löytynyt. Nyt näen miehessäni ne samat hauskat ja ihanat asiat joihin rakastuin. Ehkä hänkin on alkanut huomioimaan minua joissain määrin enemmän. Ei enää turhaa pingottamista ja ahdistusta. Toki on tilanteita, joissa täytyy tehdä yhdessä tuumin kompromissi ja se vaatii molemmilta neuvottelutaitoa. Ihana seksi on palannut elämäämme. Ja minäkin nautin seksistä nyt koko syrämmestäni! ..Siitä on tullut villiä, arvaamatonta ja vahtelevaa. Ei typerää ja etovaa nylkytystä, jossa toisella (useimmiten itsellä) sellainen pakonomainen tunne. Ihanaa nauttia toisen läheisyydestä, sitä jo illalla alkaa odottelemaan että koska nukkumaan käydään, että saa tuntea toisen alastoman vartalon lähellä. Ei, ei asiat ole niin loistokkaasti, että seksiä olisi useita kertoja viikossa, max 3 kertaa.. Mutta määrä korvaa laadun :) Näin tällä kertaa. En ehdi enempiä naputella, yritä päivitellä hieman useammin :) 05.11.2007 - 10:57
Reissu ei aivan mennyt odotetulla tavalla, kiitos kysymästä. Riideltiin ja paljon. Ihan mitättömistä pikkuisista asioista, piti vain päästä sanomaan toisen sanan päälle jotain. Se ei edes ollut sellaista hyvän tahtoista leikittelevää riitelyä, vaan loukkauksia sinkoili hillittömän paljon. Kumpikin osasi myös tarttua tähän kuumaan aiheeseen, seksiin. se tuotiin näihin riitoihin mukaan tarkoituksena ikään kuin iskeä tikarilla toista sydämeen, viimeiseksi niitiksi.
Olen katunut sanojani, olen ollut pahoillani, pyytänyt anteeksi. Olen yrittänyt kotiuduttuamme olla kunnon avovaimo, tehdä ruokaa, siivota, pyykätä.. Kuin hyvitykseksi, vaikka ilkeät sanat eivät pyyhkiydy tuollain pois. Emme enää ole vihaisia tai osoita mieltä toisillemme loukkauksista, mutta tietäähän sen, että mieleen ne jäivät. Eikä puhettakaan, että seksiä olisi ollut. Ei edes sovintoseksiä. Tosin, itse en edes pidä ns. sovintoseksistä, riidän päätteeksi. Sillä itselle jää aina riidoista paha mieli pitkäksi aikaa, niin en vain pysty seksiin äkäpäissäni.. 02.11.2007 - 11:31
tuntuu, että koko viikko menny kiireessä, vaikka itsellä onkin aika rentoa opintojen puolesta.. Mutta päivittäin on jossain pitänyt olla suhaamassa ja hoitamassa asioita. Samoin miehellä, ei olla kuin iltaisin ehditty vähän olla yhdessä, hällä on töitä ja harrastuksia nyt paljon, jotka vievät aikaa.
Tänään olemme lähdössä kahdestaan reissuun viikonlopuksi, pääsee vähän irti arjesta. Toivottavasti se tuo vähän uutta säpinää meidän välillemme. Olemme puhuneet aika paljon kuluneella viikolla meidän suhteesta ja sen propleemista (lue: seksistä)... Ja ollaan kyllä siitä onnellisessa asemassa, että voidaan puhua edes suurin piirtein kaikki tuntemukset läpi. Ei ole edistystä näissä terapia-asioissa. Vaikka olemme puhuneet tunnista toiseen, niin olemme edelleen yhtä mieltä, että jos vain mahdollista, niin haluamme sinne terapiaan. Itse kun haluan saada kiihkon ja halun takaisin. Haluan jonkun syyn, miksi tilanne on nyt tämä. Että näin. Tulinpa siis vain kertomaan, ettei mikään ole edennyt, mutta ei nyt takapakkiakaan ole tullut :) ihanaa viikonloppua kaikille. 30.10.2007 - 09:24
Olimme miehen kanssa kahdestaan viikonloppu. Perjantai-iltana käytiin moikkaamassa tuttuja ja iltaa vähän istuttiin, mutta muuten vain olimme toisillemme. Katsottiin leffa, pelailtiin, tehtiin yhdessä ruokaa, käytiin kävelyllä... Sellaista normaalia olemista. Varsinaisesti ei järjestetty mitään "äksöniä", yritettiin rentoutua. Ja kyllä onnistuttiin siinä.
Lauantai-iltana kun minä normaaliin tapaan käyn aikaisemmin nukkumaan, niin miehen kans juteltiin vieretysten sängyllä niitä näitä.. Mies taas kerran alkoi hipelöidä ja silitellä. Niinhän siinä kävi, että harrastimme seksiä. Ei se kovin ihmeellistä ollut. Myönnän, että pitkästä aikaa se oli mukavan ja hyvän tuntuista. Mutta tunsin oloni silti hieman nurkkaan ahdetuksi, niin kuin lukuisina muina kertoinana.. En aina uskalla kiemurrella pois siitä tilanteesta. Ja voitte kuvitella mitä iltoja sen lauantain jälkeen on ollut,hän oletti että asiat ovat paremmalla mallilla ja sitä sitten voisikin taas vähän kiksauttaa. Olen pitänyt kuitenkin puoleni ja niin teen jatkossakin. 25.10.2007 - 14:53
Häpeä estää minua puhumasta tästä haluttomuudestani edes niille läheisille ystävilleni, keiden kanssa ollaan jaettu lähes kaikki seksikokemukset ja tunti tolkulla puhelimessa jaariteltu viime yöstä.
Tätä haluttomuutta ei koskaan ennen ole ollut elämässäni. Ei edes silloin, kun koin työuupumuksen. Olen aina ollut avoin ja utelias seksille ja kaikelle uudelle siinä. Ja nyt suorastaan etoo kun ajattelen koko asiaa. Tunnen olevani jollain tasolla epäonnistunut. Miten voisinkaan myöntää ääneen, että oma seksuaalisuus on hukassa. Ehkä jopa poissa. Sitä ei vain ole. Oma seksuaalisuus ja koko identiteetti on vahingoittunut, siinä on säröjä ja kolhuja. Mistä lie tulleet. Vai ovatko ne olleet siinä aina? 24.10.2007 - 11:32
Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa. Olemme aikoinaan olleet kämppäkavereita, kun vielä molemmat opiskelivat samalla paikkakunnalla. Ollaan oltu aika ronskeja puheissamme, on kirosanat ja sukupuoliset herjat lentäneet. Jotkut miehet ovat jääneet kakkosiksi. Se on vain meidän tapa ollut, vaikka kyllä sitä jotkut ovat kieroon katsoneet ja kuunnelleet korvat punaisina.
Tämä ystäväni sai reilu kaksi kuukautta sitten esikoisensa. Ja tavoistamme poikkeamatta keskustelumme painottui seksiin. Enhän hänelle tohtinut sanoa, ettei vällyjen välissä liiaksi tapahdu mitään, koska minua ei kiinnosta. Hän puolestaan into pinkeenä kertoi loistavasta seksielämästään miehensä kanssa. Kuinka kaikki on nyt ihanaa heidän elämässä ylipäätään. Olen täydestä sydämestä onnellinen heidän puolestaan, mutta silti kateudenpiston tunsin sisuksissani. Jos itse saisin tähän syssyyn lapsen en uskokaan että minun vaginani olisi kovin innoissaan keppimiehen tunkeutumisesta. Saati että lapsia olisi monta. Tämä seksielämä on niin vastenmielinen ajatus, että ei niitä lapsia kyllä tällä menolla tulekaan. Ei sillä, ei ole vielä suunnitelmissakaan. 23.10.2007 - 16:35
Voiko todellakin tällä paikkakunnalla olla sellainen tilanne, ettei palveluita ole? Jätin eilen myös yhteystiedot erääseen "neuvontapuhelimeen" (tarkemmin en selitä, muuten joku jo aavistaisi asuinkuntamme) ja sieltä ottivat sitten yhteyttä tänään. Ja tuomio todellakin on, että ei ole tarjolla mitään. Suorastaan huvittuneita olivat siellä tästä ongelmastani.
Tunnen itseni hieman noloksi. Onko se väärin, että seksi ei maistu? Edellyttääkö tämä yhteisö yltiöseksuaalisuutta kaikilta tunteakseen olevansa normaali ja jotta saisi hyväksynnän. Eikö muilla ole vastaavaa stressin aihetta vai jätetäänkö se ajatus väistämättä taka-alalle? Itse kun kuulun niihin, että haluan selvittää mahdolliset syyt ja seuraukset. Enkä todellakaan suostu siihen, että alistun kaikkeen pedissä kuin sen ulkopuolellakaan. Olen turhautunut. 23.10.2007 - 13:59
Eli mistä kaikki sai alkunsa...
Tapasimme viime vuonna, eli vajaat kaksi vuotta olemme katselleet maailmaa yhdessä tuumin. Olin tuolloin vielä sairaslomalla työuupumuksesta. Paluu töihin jo häämötti mielessä. Heti ensi näkemältä tiesin, että tuon miehen kanssa aion elää elämää eteen päin. Hyvin pian muutettiinkin sitten yhteen. Arki meillä on sujunut aina mukavasti. Talous on kunnossa, kotitöistä ei ole tarvinnut turhia riidellä. Ja kaiken lisäksi appivanhemmatkin on oikein mukavat. Alkuun myös seksiä oli paljon - päivittäin useita kertoja. Hiljalleen se tahti on hiipunut. Minun ollessa töissä tai koulun puskiessa pahasti päälle stressi nousee niin korkealle, etten edes pysty ajatella mitään vällyjen välissä tapahtuvia asioita. Saati toteuttamaan mitään niistä mahdollisista ajatuksista. Odotan että "tilanne" illalla kuin katoaisi kun en reagoi miehen yrityksiin ja läheisyyteen. 22.10.2007 - 14:38
Asuinpaikkakunnalta ei oikein löydy sellaista terapeuttia, joka huolisi tämmöisiä tapauksia potilaikseen. Puhelinluettelon keltaiset sivut antavat kourallisen nimiä ja yhteystietoja, kaikki koluttuani läpi he sanoivat kuin yhdestä suusta, että "valitan, ei ole tilaa uusille asiakassuhteille". Joku salaliittoteoria mitä ilmeisemmin. Muutamaan paikkaan jätin yhteystiedot, kun sanoivat että on mahdollista hiukan tuonnempana löytää vapaita aikoja.
Sanomattakin selvää, että kunnallisia palveluita seksiongelmaiset eivät saa. Ei ole resursseja. Ja seurakuntien palveluihin emme kajoa. Siihen on muutama (teko)syy. a. avokki ei kuulu kirkkoon b. itsellekin se ajatuksena on vieras c. ennakkoluuloja Onhan niitä leirejä ja muita tempauksia, mutta meidän on hankala irrottautua arjesta sellaiseen. Avokki joutuisi anomaan ko. ajankohtaa vapaaksi ja siellä he haluavat aina saada selkeät perustelut ylimääräiselle vapaalle. Eikä hänellä ole lomaakaan kuin joulun aikaan pari päivää. Vaihtoehdot alkavat olla vähissä, jos puhelin ei kohta pirahda. Tarvitsen nyt suklaata. 22.10.2007 - 11:11
Taidan olla todella turhautunut ja itsekäs, kun blogiin alan vuodattamaan kaikelle kansalle suhteestani. Mutta juuri nyt, kun olen niin mahdottoman onnellinen, niin samaan aikaan ahdistaa ja turhauttaa. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Olen pilallinen ja kelvoton. Näin minusta tuntuu.
Elän avoliitossa rakastamani miehen kanssa. Hän on kaikkea mitä saattaa toivoa, hän pitää minusta juuri tällaisena, ei väheksy, ymmärtää huumoriani ja meillä on oikeasti hyvä olla yhdessä. Nautin yhteisistä rauhallisista hetkistämme. Hän käy töissä, minä käyn koulussa. Juuri nyt itselläni on syysloma - aikaa stressata. Tunnen, että en voi olla kuitenkaan hänelle paras mahdollinen. Viime aikoina elämäämme on tullut erimielisyyksiä. Tai oikeastaan tasan yksi. Tämä aiheuttaa lähes joka ilta jonkin sanakähinän, kummallekin tulee paha mieli. Nukumme yömme lähekkäin aavistaen, että toisellekin jäi huono mieli. Aamulla vakuutamme toisillemme rakkautta, kun mies lähtee töihin. Tulee niin vietävän syyllinen olo ja itku tirahtaa sillä hetkellä kun ovi paukahtaa kiinni. Meidän suhteen ongelma on seksittömyys. Minä en vain halua. Ei tee mieli. Ei kiinnosta. Mies taas on aivan toisenlainen. Nykyään ahdistun ja panikoin kun nukkumaanmeno aika lähenee. Ja taas kieltäydyn ja käydään kiivasta keskustelua, että missä vika. Tunnen itseni todella huonoksi ja pelkäänkin että tämän kaiken takia suhteemme vielä karikkoituu.. Niinpä, olenkin päättänyt selvittää, onko asuinpaikkakunnallamme jotain ulkopuolista apua tarjolla. jonkinlaista terapiaa, tms.. Itse olen valmis tekemään töitä ja mieskin omien sanojensa mukaan on valmis tekemään melkein mitä vain että tämä asia selkiytyisi. |
Kirjoittaja
yritystä hoitaa suhdetta ja ratkaista eteen tulevia ihmetyksen aiheita.
Kategoriat
 
kiitos
vierailijat 22.10.07 ->
tällä hetkellä
Tilaa blogilistalta
|
||
