On vähän jäänyt päivitys. Pahoitteluni.
On kerrassaan omituista, kuinka kaikki asiat ovat alkaneet kuin itsestään loksahdella paikoilleen. Teidän mielestänne varmaan tylsää, kun ei ole mitään dramaattista kerrottavaa.
Pientä vastaansanomista on ollut (ihan jo periaatteesta), mutta kaiken kaikkiaan asiat menneet eri hyvin!
Meidän välillä ollut yhteys, joka oli kadoksissa, on löytynyt. Nyt näen miehessäni ne samat hauskat ja ihanat asiat joihin rakastuin. Ehkä hänkin on alkanut huomioimaan minua joissain määrin enemmän. Ei enää turhaa pingottamista ja ahdistusta. Toki on tilanteita, joissa täytyy tehdä yhdessä tuumin kompromissi ja se vaatii molemmilta neuvottelutaitoa.
Ihana seksi on palannut elämäämme. Ja minäkin nautin seksistä nyt koko syrämmestäni! ..Siitä on tullut villiä, arvaamatonta ja vahtelevaa. Ei typerää ja etovaa nylkytystä, jossa toisella (useimmiten itsellä) sellainen pakonomainen tunne. Ihanaa nauttia toisen läheisyydestä, sitä jo illalla alkaa odottelemaan että koska nukkumaan käydään, että saa tuntea toisen alastoman vartalon lähellä. Ei, ei asiat ole niin loistokkaasti, että seksiä olisi useita kertoja viikossa, max 3 kertaa.. Mutta määrä korvaa laadun :)
Näin tällä kertaa. En ehdi enempiä naputella, yritä päivitellä hieman useammin :)
lauantai, 15. joulukuu 2007
päivitys
maanantai, 5. marraskuu 2007
harmitus
Reissu ei aivan mennyt odotetulla tavalla, kiitos kysymästä. Riideltiin ja paljon. Ihan mitättömistä pikkuisista asioista, piti vain päästä sanomaan toisen sanan päälle jotain. Se ei edes ollut sellaista hyvän tahtoista leikittelevää riitelyä, vaan loukkauksia sinkoili hillittömän paljon. Kumpikin osasi myös tarttua tähän kuumaan aiheeseen, seksiin. se tuotiin näihin riitoihin mukaan tarkoituksena ikään kuin iskeä tikarilla toista sydämeen, viimeiseksi niitiksi.
Olen katunut sanojani, olen ollut pahoillani, pyytänyt anteeksi. Olen yrittänyt kotiuduttuamme olla kunnon avovaimo, tehdä ruokaa, siivota, pyykätä.. Kuin hyvitykseksi, vaikka ilkeät sanat eivät pyyhkiydy tuollain pois. Emme enää ole vihaisia tai osoita mieltä toisillemme loukkauksista, mutta tietäähän sen, että mieleen ne jäivät.
Eikä puhettakaan, että seksiä olisi ollut. Ei edes sovintoseksiä. Tosin, itse en edes pidä ns. sovintoseksistä, riidän päätteeksi. Sillä itselle jää aina riidoista paha mieli pitkäksi aikaa, niin en vain pysty seksiin äkäpäissäni..
Olen katunut sanojani, olen ollut pahoillani, pyytänyt anteeksi. Olen yrittänyt kotiuduttuamme olla kunnon avovaimo, tehdä ruokaa, siivota, pyykätä.. Kuin hyvitykseksi, vaikka ilkeät sanat eivät pyyhkiydy tuollain pois. Emme enää ole vihaisia tai osoita mieltä toisillemme loukkauksista, mutta tietäähän sen, että mieleen ne jäivät.
Eikä puhettakaan, että seksiä olisi ollut. Ei edes sovintoseksiä. Tosin, itse en edes pidä ns. sovintoseksistä, riidän päätteeksi. Sillä itselle jää aina riidoista paha mieli pitkäksi aikaa, niin en vain pysty seksiin äkäpäissäni..
perjantai, 2. marraskuu 2007
kiire
tuntuu, että koko viikko menny kiireessä, vaikka itsellä onkin aika rentoa opintojen puolesta.. Mutta päivittäin on jossain pitänyt olla suhaamassa ja hoitamassa asioita. Samoin miehellä, ei olla kuin iltaisin ehditty vähän olla yhdessä, hällä on töitä ja harrastuksia nyt paljon, jotka vievät aikaa.
Tänään olemme lähdössä kahdestaan reissuun viikonlopuksi, pääsee vähän irti arjesta. Toivottavasti se tuo vähän uutta säpinää meidän välillemme. Olemme puhuneet aika paljon kuluneella viikolla meidän suhteesta ja sen propleemista (lue: seksistä)... Ja ollaan kyllä siitä onnellisessa asemassa, että voidaan puhua edes suurin piirtein kaikki tuntemukset läpi.
Ei ole edistystä näissä terapia-asioissa. Vaikka olemme puhuneet tunnista toiseen, niin olemme edelleen yhtä mieltä, että jos vain mahdollista, niin haluamme sinne terapiaan. Itse kun haluan saada kiihkon ja halun takaisin. Haluan jonkun syyn, miksi tilanne on nyt tämä.
Että näin. Tulinpa siis vain kertomaan, ettei mikään ole edennyt, mutta ei nyt takapakkiakaan ole tullut :) ihanaa viikonloppua kaikille.
Tänään olemme lähdössä kahdestaan reissuun viikonlopuksi, pääsee vähän irti arjesta. Toivottavasti se tuo vähän uutta säpinää meidän välillemme. Olemme puhuneet aika paljon kuluneella viikolla meidän suhteesta ja sen propleemista (lue: seksistä)... Ja ollaan kyllä siitä onnellisessa asemassa, että voidaan puhua edes suurin piirtein kaikki tuntemukset läpi.
Ei ole edistystä näissä terapia-asioissa. Vaikka olemme puhuneet tunnista toiseen, niin olemme edelleen yhtä mieltä, että jos vain mahdollista, niin haluamme sinne terapiaan. Itse kun haluan saada kiihkon ja halun takaisin. Haluan jonkun syyn, miksi tilanne on nyt tämä.
Että näin. Tulinpa siis vain kertomaan, ettei mikään ole edennyt, mutta ei nyt takapakkiakaan ole tullut :) ihanaa viikonloppua kaikille.
tiistai, 30. lokakuu 2007
Viikonloppuseksiä.
Olimme miehen kanssa kahdestaan viikonloppu. Perjantai-iltana käytiin moikkaamassa tuttuja ja iltaa vähän istuttiin, mutta muuten vain olimme toisillemme. Katsottiin leffa, pelailtiin, tehtiin yhdessä ruokaa, käytiin kävelyllä... Sellaista normaalia olemista. Varsinaisesti ei järjestetty mitään "äksöniä", yritettiin rentoutua. Ja kyllä onnistuttiin siinä.
Lauantai-iltana kun minä normaaliin tapaan käyn aikaisemmin nukkumaan, niin miehen kans juteltiin vieretysten sängyllä niitä näitä.. Mies taas kerran alkoi hipelöidä ja silitellä. Niinhän siinä kävi, että harrastimme seksiä. Ei se kovin ihmeellistä ollut. Myönnän, että pitkästä aikaa se oli mukavan ja hyvän tuntuista. Mutta tunsin oloni silti hieman nurkkaan ahdetuksi, niin kuin lukuisina muina kertoinana.. En aina uskalla kiemurrella pois siitä tilanteesta. Ja voitte kuvitella mitä iltoja sen lauantain jälkeen on ollut,hän oletti että asiat ovat paremmalla mallilla ja sitä sitten voisikin taas vähän kiksauttaa.
Olen pitänyt kuitenkin puoleni ja niin teen jatkossakin.
Lauantai-iltana kun minä normaaliin tapaan käyn aikaisemmin nukkumaan, niin miehen kans juteltiin vieretysten sängyllä niitä näitä.. Mies taas kerran alkoi hipelöidä ja silitellä. Niinhän siinä kävi, että harrastimme seksiä. Ei se kovin ihmeellistä ollut. Myönnän, että pitkästä aikaa se oli mukavan ja hyvän tuntuista. Mutta tunsin oloni silti hieman nurkkaan ahdetuksi, niin kuin lukuisina muina kertoinana.. En aina uskalla kiemurrella pois siitä tilanteesta. Ja voitte kuvitella mitä iltoja sen lauantain jälkeen on ollut,hän oletti että asiat ovat paremmalla mallilla ja sitä sitten voisikin taas vähän kiksauttaa.
Olen pitänyt kuitenkin puoleni ja niin teen jatkossakin.
torstai, 25. lokakuu 2007
Häpeä
Häpeä estää minua puhumasta tästä haluttomuudestani edes niille läheisille ystävilleni, keiden kanssa ollaan jaettu lähes kaikki seksikokemukset ja tunti tolkulla puhelimessa jaariteltu viime yöstä.
Tätä haluttomuutta ei koskaan ennen ole ollut elämässäni. Ei edes silloin, kun koin työuupumuksen. Olen aina ollut avoin ja utelias seksille ja kaikelle uudelle siinä. Ja nyt suorastaan etoo kun ajattelen koko asiaa. Tunnen olevani jollain tasolla epäonnistunut. Miten voisinkaan myöntää ääneen, että oma seksuaalisuus on hukassa. Ehkä jopa poissa. Sitä ei vain ole.
Oma seksuaalisuus ja koko identiteetti on vahingoittunut, siinä on säröjä ja kolhuja. Mistä lie tulleet. Vai ovatko ne olleet siinä aina?
Tätä haluttomuutta ei koskaan ennen ole ollut elämässäni. Ei edes silloin, kun koin työuupumuksen. Olen aina ollut avoin ja utelias seksille ja kaikelle uudelle siinä. Ja nyt suorastaan etoo kun ajattelen koko asiaa. Tunnen olevani jollain tasolla epäonnistunut. Miten voisinkaan myöntää ääneen, että oma seksuaalisuus on hukassa. Ehkä jopa poissa. Sitä ei vain ole.
Oma seksuaalisuus ja koko identiteetti on vahingoittunut, siinä on säröjä ja kolhuja. Mistä lie tulleet. Vai ovatko ne olleet siinä aina?
