Häpeä estää minua puhumasta tästä haluttomuudestani edes niille läheisille ystävilleni, keiden kanssa ollaan jaettu lähes kaikki seksikokemukset ja tunti tolkulla puhelimessa jaariteltu viime yöstä.

Tätä haluttomuutta ei koskaan ennen ole ollut elämässäni. Ei edes silloin, kun koin työuupumuksen. Olen aina ollut avoin ja utelias seksille ja kaikelle uudelle siinä. Ja nyt suorastaan etoo kun ajattelen koko asiaa. Tunnen olevani jollain tasolla epäonnistunut. Miten voisinkaan myöntää ääneen, että oma seksuaalisuus on hukassa. Ehkä jopa poissa. Sitä ei vain ole.

Oma seksuaalisuus ja koko identiteetti on vahingoittunut, siinä on säröjä ja kolhuja. Mistä lie tulleet. Vai ovatko ne olleet siinä aina?