Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa. Olemme aikoinaan olleet kämppäkavereita, kun vielä molemmat opiskelivat samalla paikkakunnalla. Ollaan oltu aika ronskeja puheissamme, on kirosanat ja sukupuoliset herjat lentäneet. Jotkut miehet ovat jääneet kakkosiksi. Se on vain meidän tapa ollut, vaikka kyllä sitä jotkut ovat kieroon katsoneet ja kuunnelleet korvat punaisina.

Tämä ystäväni sai reilu kaksi kuukautta sitten esikoisensa. Ja tavoistamme poikkeamatta keskustelumme painottui seksiin. Enhän hänelle tohtinut sanoa, ettei vällyjen välissä liiaksi tapahdu mitään, koska minua ei kiinnosta. Hän puolestaan into pinkeenä kertoi loistavasta seksielämästään miehensä kanssa. Kuinka kaikki on nyt ihanaa heidän elämässä ylipäätään.

Olen täydestä sydämestä onnellinen heidän puolestaan, mutta silti kateudenpiston tunsin sisuksissani. Jos itse saisin tähän syssyyn lapsen en uskokaan että minun vaginani olisi kovin innoissaan keppimiehen tunkeutumisesta. Saati että lapsia olisi monta. Tämä seksielämä on niin vastenmielinen ajatus, että ei niitä lapsia kyllä tällä menolla tulekaan. Ei sillä, ei ole vielä suunnitelmissakaan.