Eli mistä kaikki sai alkunsa...

Tapasimme viime vuonna, eli vajaat kaksi vuotta olemme katselleet maailmaa yhdessä tuumin. Olin tuolloin vielä sairaslomalla työuupumuksesta. Paluu töihin jo häämötti mielessä.

Heti ensi näkemältä tiesin, että tuon miehen kanssa aion elää elämää eteen päin. Hyvin pian muutettiinkin sitten yhteen. Arki meillä on sujunut aina mukavasti. Talous on kunnossa, kotitöistä ei ole tarvinnut turhia riidellä. Ja kaiken lisäksi appivanhemmatkin on oikein mukavat.

Alkuun myös seksiä oli paljon - päivittäin useita kertoja. Hiljalleen se tahti on hiipunut. Minun ollessa töissä tai koulun puskiessa pahasti päälle stressi nousee niin korkealle, etten edes pysty ajatella mitään vällyjen välissä tapahtuvia asioita. Saati toteuttamaan mitään niistä mahdollisista ajatuksista. Odotan että "tilanne" illalla kuin katoaisi kun en reagoi miehen yrityksiin ja läheisyyteen.